Meiän pikku Kotipulla: Vimalin synttäreitä, äitienpäivää, helatorstaita ja pientä pyrähdystä Italiaan

Elikkä meillä on nytte ollu tapahtuma-rikas viikonvaihe. Vimalilla oli torstaina synttärit, käytiin pika reissu italiassa ja äitienpäivääkin ehittiin juhliin.

Mie tein Vimalille kakun syntymäpäiväksi. Ajattelin että jos ei aina tekis sitä sammaa mansikka banaani anans kakkua, vaan kokkeilis tällä kertaa jottain uutta. No mie tein kakkupohjan, pienimmän mitä pystyy, ku mie tiiän, että Vimali syö vaan yhen palan, ja loput jää mulle (ja Samille). Kakku nousi oikein komeasti uunissa, mie olin jo ihan tohkeissaan, että ei vielä koskaan oo noin hyvin onnistunu. No kun mie sitte otin sen pois uunista, niin se lässähti muutaman sentin paksuseksi. Se oli vielä ihan raaka keskeltä. No kyllä se pikkasen uunissa vielä nousi, mutta kovin surkean näköseksi se kummiski jäi.

Täytteeksi mie tosiaan halusin jotain uutta, eikä aina sitä samaa, hyväksitodettua banaani anans vanilja mössöä. Enkä osannu päättää vanilja kreemin ja voi kreemin välillä, niin päätin tehä kummatki. Mie aloin taiteileen voikreemin kanssa. Ensin mie sulatin voin aivan liian kuumaksi. Otin sitte uusiksi toislela kimpalleella, se onnistu. Siitä kreemistä tuli itseasiassa tosi hyvää, aivan unelman makuista, en ois koskaan aatelklu, että se on niin hyvvää. Aina vaan kauhistuttanu ajatus VOISTA kakun välissä. No vanilja kreemiki onnistu oikein hyvin, mutta kiehahdettuaan siitä tuliki vain noin ruoka lusikallinen, eikä se vaahtoutunu niinku ois pitäny, ku mie olin liian laiska pesseen kulhoa. Mioe yhistin sen ja voikreemin, ja se maistu aivan ku italialaiselta jäätelöltä, siis sellaselta pehmeältä mössöltä. Ajattelin vielä vähän parantaa makua lissäämällä kermavahhtoa, mutta se pehmeä koosumus meni sitten ihan kokkareiseksi, ja alko maistuun ouolle. Mikähän lie kemiallinen reaktio siinäki tuli.

Siinä vaiheessa mulla oli jo menny hermot: pohja lättänä, voi-vanilja kreemi pilalla ja mulla oli liian vähän kermaa. Mie aattelin, etät mie oisin alkanu tekkeen koko roskan uusiksi, utta kun oli pyhä, nii kaupat oli kiinni. Mie sitte vaan urheasti kokosin sen kakun niistä aineista mitä oli. Ja koristelin vanhaan tuttuun tappaan. Sitte ku vieraita tuli, minua kahistutti ku ne maisto sitä kakkua. Mutta se oliki paras kakku mitä mie oon piiiitkäään aikaan tehny. Maku oli aivan mahtava!!

Perjantaina me sitten päätettiin hypätä autoon ja ajella etelään. Mentiin tessiinan kautta italianpuolelle Como-järvelle Cernobbioon. Siellä oli hirmu kallis hotelli ja pahhaa ruokaa, mutta maisemat ja ilmat oli mitä parhaimmat. Lauantaina ajeltiin sitte Comon kautta vuoriteitä toiselle puolelle järveä Bellagioneen, ja otettiin sieltä lautta Varennaan. Ei me sitte ennää jaksettu lähteä ajjaan takas, niin päätetiin ottaa autolautta Menaggioon, ja ajaa suoraan takas Sveitsiin. Käytiin matkan varrella Luganossa, mutta ei se ollu mittään Italiaan verrattuna, niin päätettiin ajjaa vielä samana yönä kottiin. Nyt Sami on sitte tainnu kokea kaikki matkustuskeinot, ilma. maa ja vesi, eli lentokone, auto, juna, lautta, ratikka, metro, jne..

Sami oli koko matkan aikana ihan tosi malli vauvana, ei itkeny autossakkaan kertaakaan.

Sunnuntaina vietettii sitte vielä äitienpäivää. Vimal teki mulle aamupalan, ja käytiin illalla syömässä. Ja lahjaksi mie sain palan maata intiasta :) Tai siis me ostettiin sunnuntaina pala maata sieltä, niin sovittiin että se on sitte se äitienpäivälahja.