Meiän pikku Kotipulla: Viikonlopun viettoa

Näitä pitkiä viikonloppuja on ollu tässä nyt jo useampi. Nyt oli helluntai kai, niin tänään Vimalilla oli taas vapaata. Ja kun se oli viime viikon neljä päivää kipeä, niin meillä on melkein ollu yhteensä kaks viikkoa lommaa. Ei paha ;)

Lauantaina met kävimmä Lauran & Komp. kanssa Bergmattenissa kävelyllä. En mie ees tienny, että Baselissa on niin korkeita "vuoria". Se oli kyllä ihan nätti paikka. Mutta mikä siellä oikeasti yllätti oli se ravintola. Tosi hienosti tehty noin vuori ravintolaksi, ja ruoka oli tosi hyvää (ja suhteellisen kallista)..

Sami ja Louis roikku meiän selässä, ku kiivettiin ylöspäin, mutta paluumatkalla Loui ei sitten ennää tykännykkään olla reppuselässä, niin sitä piti kantaa sylissä. Sami meni vanhana tekijänä koko matkan selässä, ku se on nii tottunu siihen kantamisseen.

Muuten Sami on taas koko ajan kippeenä, ei se ole tervettä päivää monneen kuukautteen ennää nähny. Heti ku yks nuha mennee, toinen tullee tilalle. Ja nytte Sami on alkanu tutkia meän kämppää oikein kunnolla. Ja se mennee just niihen paikkoihin, mihin ei sais mennä, eli DVD soittimmeen, telkkarriin, x boxiin ja digiboxiin.

Se on oppinu sanan "EI" vähän väärin. Sen mielestä se on maaaaailman hauskin leikki. Se ravvaa pää viientenä jalkana DVD soittimen luo ja alkaa aukoon sitä lunkkaa. Ja ko mie juoksen perässä, ja huuan että "Sami EI", nii se oikkeen kattoo minnuun, nauraa, ja tekkee vielä muutaman kerran. Sitte ko mie nostan sen poies, nii se kikattaa ihan ääneen. Ja sitte äkkiä hirveätä ravia uuestaan sinne. Ja sitte jos se on siellä, ja mie en sano mittään, niin se oikeen hakkee katse kontaktin, ja oikein provokoivasti kääntää läppää, että "äitiii, kato missä mie oon". Ja nauraa. Ja jos mie istun konneella toisessa huoneessa, nii olkkarista kuuluu " äh, äh" eli "äitiii, tuu kattoon". Ja kun mie meen kattoon, nii se vettää kunnon hymyn naamaan, nauraa ja alkaa taas väntää sitä lunkaa tai painelleen nappeja.

Toinen Samin lempi paikka on tiskikone. Se rakastaa tyhjentää sitä. Mitä enempi pikkulusikoita, sen kivempi. Mie en aina jätä sitä lunkkaa auki, ku jos siellä on jottain mitä se saa rikkii tai jottain terävää. No joskus ku epähuomiossa jää sitte se lunkka auki, ja mie poistun huomiosta, niin Sami kyllä huomaa sen. Oli sillä leikki mikä tähänsa kesken, niin se äkkiä kipittää sinne konneelle, ja taas alkaa tyhjentäminen. Nyt se vaan on siirtyny lusikka korista jo lautassiin, nii se ei ennää oo niin kätevää...