Saa nähä miten mie saan Samin taas nukkuun sen ommaan sänkyyn. Viimiset neljä yötä Vimal on joutunu maanpakkoon meän vierashuoneeseen, ku Sami on vallannu iskän paikan sängyssä. Eikä se vain riittä, että Mr. Balasubramanian JR. on päässy takas säkyyn. Ehei, sitä ei oo saanu laittaa ees minun viereen, ku ompi pitäny päästä kainaloon. Eikä mihin tahansa kainaloon, vaan vasempaan kainaloon, sillai että pää on minun käen päällä. Ja sitte pittää olla ihan äitissä kiinni. Ja jotta ollaan varmoja, että äiti on varmasti siinä, eikä liiku mihinkään, nii pikkuherran on vielä pitäny pittää käsiänsä minun naamassa. Ja heti ku mie oon vähän liikkunu, nii käet on alkanu hakkeen, että onko se äippä vielä siinä. No Nokat vastatuksen met oomma sitte viimiset yöt nukkunu, hengitetty toistemme ilmaa. Sami nukkunu ku tukki, ja sanomattaki varmaan selvää, että äipän unet on jääny suht vähäseksi. Jospa sitä tänä yönä koittas päästä takasin taas normi järjestellyyn. Ja pyllynpesusta on tullu soritus itessään: Välillä Sami on oikein yhteistyöhalunen, ja oikeen nostelee jalkoja, että otas nyt tuoltaki puolelta, siellä on vielä jottain, mutta suurimman osan aikaa se puristaa kankkuja ja koipia nii tiukasti yteen, että ei millään saaha pesty takamusta...
Mie tuossa laskeskelin, että tullee kalliiksi tuommonen ripuloiminen. Sami kun on käyttäny 1,5 päivän aikana koko vaippa pakkauksen, eli rapeat neljäkymmentä vaippaa!! Kyllä sitä tavaraa on tullu. Ja voi pojat miten meillä haisee... Kiitos tämän Sveitsiläisen jätteenhuolto systeemin, saadaan vaipat vasta maanantaina ulos. Ja niitä ei saa laittaa kadulle ku aikasintaan sunnuntai-iltana. Muuten rangaistaan sakolla. Ja uskokaa tai älkää, ihmiset oikeasti mennee tonkiin toisten roskia löytääkseen nimen sieltä, että voi sitte alkaa uhkaileen sakoilla, jos ei ota roskia takas sisälle. Kerran mie mielenkiinnolla ikkunasta kattoin, ku meän entisestä kämpästä laitettiin kerran roskat liian aikasten ulos, ja naapurin setä tonki koko pussin löytääkseen jonku vihjeen kuka sen teki, ja pettyneenä sitte meni takas asuntoonsa ku ei löytäny mittään nimeä. Sitte se kysy jokkaiselta meän talon asukkaalta, että kuka on jättäny tuon roskapussin tähän aikaan. Miehän en tietty tienny yhtään mittään, päivittelin vaan, että eihän tollanen käy päinsä ollenkaan.
Tännään mie taas jaksoin alkaa kokkaileen ekkaa kertaa viteen päivään, ja Sami oli tietty mukana keittiössä. Uuessa syöttötuolissa on mielenkiintosta istua, ku se on sen verta korkeampi, että näkkee mitä pöyillä on, ja mitä äiti tekkee, nii silläki on kateltavvaa, ja mie saan kokata suht rauhassa.
Laitetaampa tuohon vielä video siitä ku Sami on äitin kanssa keittiössä kokkailemassa.
