torstai 29. marraskuuta 2012

Unettomia öitä

Kyllä viime yönä ottelu Sami vs Äiti päätty 10-0. Se on uskomatonta kuinka yhen illan työkeikka saa pienen perheen rytmin ihan sekasin. Sami on pruukannu nukkua tavallaan omassa sängyssä jo kuukauen verran, ku ollaan otettu pinnasängystä yks sivuseinä irti ja liitetty se meän sänkyyn. No sen minun työkeikan jälkkeen pikkumiehelle ei ennää passaa nukkua omassa sängyssä. Se kyllä nukahtaa hyvin normaaliin nukkuma-aikaan, mutta sitten melkein tasan 24:00 se alkaa se parkuminen. Tissillä sen saa taas hiljaseks, mutta sitte puolen tunnin päästä se alkaa pyöriin ja  ku vimmattu ja alkaa kuulummaan sellanen ähiseminen "ähä, ähä, ähä". Kun sille puoli pakolla tunkee tutin suuhun, ja pitää sitä tuttia paikallaa, samalla kun pitää sitä kädestä kiinni, nii se taas nukahtaa.

Sitten mie koitan tosi hiljaa ja varovasti  taas livahtaa Vimalin viereen, ja heti ku on päässy taas unen päästä kiinni alkaa siellä pieni kimppu pyörimään ja sieltä kuuluun "àhä, ähä, ähä".  Ei ole mitään ärsyttävämpää puol neljän maissa yöllä ku tuo ähä ähä.  Ja tämä toistuu siis x kertaa yön aikana. Ja sitten ko mie otan sen sylliin tai laitan minun viereen, niin saman tien Sami simahtaa ku sauna lyhty. Neljän maissa yöllä ku oli tarpeeks taisteltu, nii mie päätin antaa periksi, tästä lähin Sami pääsee takasin meän viekkuun nukkuun. Vaikka eihän tuota pikkusta voi syyttää. Tykkäänhän mieki nukkua mielummin Vimalin vieressä, ku yksin, ja Samihan on vielä vasta niin pieni, nii kait seki sit häätyy ottaa viereen.

Mie aloin yöllä sitte "hunteerammaan" että millonkahan mie taas saan nukkua koko yön ilman häiriöitä. Viimekerrasta on jo kohta 6kk, jos ei kauemminki. Eka oli maha tiellä, ettei pystyny kääntyy, ja nyt Samilla on aina näläkä. Ja sitte ku Sami oppii nukkuun yöt läpi, ja jossain vaiheessa oppii kävleen, niin se sit kömpii aina taas meän sänkyyn yöllä. Ja parhaassa tappauksessa kastellee vielä sen sängyn. Jossain vaiheessa tullee sit sisko tai veli, ja sama rumba alkaapi alusta, plus vielä Sami joka on jo iso poika, ja ryömii meän välliin. Ehkä sitte menneepi vielä jonku aikaa, ja sitte tullee vielä yks sisko tai veli, ja sitte taas alotamma alusta, plus se Samin pienenpi veli/sisko. Siinä vaiheessa Sami on sitte jo lähestymässä murrosikkää, ja se alkaa ramppaamaan kartsalla. No eihän siinä saa nukuttua, enneku se "kläppi" tullee kottiin, ja jos se on yhtään äittiinsä tai issäänsä tullu, niin se ei tuu ennen kuutta aamulla. Ja sama toistuu sitte niitten sisar/veljesten kanssa. No sitte ku ne on jo yli parikymppisiä, eikä asu ennää kotona, niin voi vähän huilata. Ja sitten huomaaki itte olevansa jo niin vanha, että ei unen lahjat ennää riitä nukkumman ku neljään asti yöllä... Että syvällä huokauksen äänellä, nauttikkaa te, jotka vielä voitte nukkua rauhassa öisin.

Viikon päästä ollaan lähössä Suomeen, niin Sami jo vähän fiilistelee pitämällä Lapland pukua päällä:)


Sain Samista hymmilevän kuvan varmaan tokkaa kertaa sen elämässä

Saatiin yheltä intialais pariskunnalta tuo lappi puku lahjaksi...

..Eikä ne ees tienny, että met oomma Lapista...

...Että aika hyvä yhteen sattuma
Ja tässä vielä kuva niistä meiän uusista verhoista, joulutähestä ja kuusesta






maanantai 26. marraskuuta 2012

Äiti meni töihin-Ei tule toistumaan ;)

Mie kävin eilen ensimmäistä kertaa töissä auttamassa, kun niillä oli siellä ilallinen 80 ihmiselle, ja liian vähän väkeä tarjoilemassa. Ja en varmaan mee ennää uuestaan. Se oli niin kaoottista, että mie oo pitkään aikaan nähny sellasta sotkua työpaikalla. Mie voisin avautua siitä vaikka kuinka paljon, mutta jätetään se nyt tältä kertaa.

Samia tuli hoitaan minun kaveri Futura Bernistä. Ne oli Samin kanssa pari tuntia kahestaan enneku Vimal tuli kottiin. Sami oli kuullemma pikkusen itkeny, mutta ei paljoa. No sitte ku ei äitiä alkanu kottiin kuulua, Sami oli kuulemma vaistonnu sen. Vimal ei saanu koko illan aikana laittaa Samia lattialle, saati sitte ite istua. Sami oli ollu ihan apeana, eikä ollu jutellu tai leikkiny koko illan aikana ollenkaan. Ja kun sille oli tullu nälkä, niin se oli kuulemma huutanu naama punasena, että sitä maitoa tänne ja heti!! ja vauhilla!! Ja se oliki juonu koko pakkasen maito varastot tyhjiksi.. Vimal oli vielä ilta myöhäällä joutunu viemään Samin vaunukävelylle, vaikka se sato ihan kaatamalla, mutta muu ei ollu kuulemma ennää auttanu. Kun mie sitte yöllä tulin kottiin, niin ne minun miehet oli jo nukkumassa. Sami heräs sitte aika äkkiä sen jälkeen, vissiin se kuuli minun äänen. Ku mie nostin sen ylös, niin se oikein kunnolla tarras minnuun kiinni, siis ei vain tullu sylliin, mutta oikein takertu kaulan ympärille. Ku se oli vähän aikaa siinä keinuskellu, niin sitte vasta halus hörpyt maitoa.

Loppuyön en mie saattanu ees laittaa sitä sen ommaan sänkyyn nukkuun, vaan sen oli pakko olla koko ajan minun vieressä, ja se tasasen puolen tunnin vällein heräili ja kosketteli, että onko äiti vielä täällä. "Äitihän meni jättämään minut koko illaksi, 8 tunniksi!!?? yksin!!" Siinä kaikessa tohelluksessa meni kahteen ennenku me päästiin uuestaan nukkuun, ja Samin yörytmi on nyt ihan sekasin. Eikä mie ja Vimalkaan saatu ennää nukuttua ollenkaan. Hassua, miten yhen illan poissa olo voi viiä koko perheen rytmit ihan sekasin. Vimaliki totes, että "that's it, you are not going to work again till next 6 months" eli että nytpä se nähtiin, et oo ennää menossa töihin seuraavan puolen vuoen aikana.  Enkä varmaan olekkaan. Kyllä se oli siellä töissä sellasta sähläämistä, että ei sitä kestäny kattoa. Hassua, kuinka asiat voi muuttua 6kk.

Laitettaampa tähän loppuun vielä söpöjä kuvia 1kk vanhasta Samista, kun käytiin Bernissä Futuraa moikkaamassa.





sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Jutustelua

Tännään käytiin opettaan issää ajamaan autolla. Sami ei tykänny siitä ideasta että iskä ajaa, ja että sen pittää olla yksin takapenkillä. Se alko huutaa niin paljon, että Vimalin oli pakko mennä takapenkille sen kanssa, ja loppujen lopuksi äiskä pääty ajamaan Ranskaan ja takasin enneku Sami suostu jäämään takapenkille yksin. Sai se isäki sitten vihhoin viimein puolisen tuntia harjotusta.

Mulla on aina vaan syän ihan kurkussa, ku pittää aijaa Vimalin kanssa. Täällä jokkainen, jolla on ollu ajokortti yli 10 vuotta saa opettaa aijaan autolla. Ja ei sitä täällä vaa'ita mitään jarrupolkimia tjsp, niinku Suomessa. Laitettaan vaan sellanen L-tarra auton perrään, ja sitte vaa liikentteen sekkaan menoksi. Ja täällä se ajokullttuuriki on jotain vähän eriä ku Torniossa. Ihmisillä ei oo mittään ymmärrystä siihen, että toinen opettellee, vaan ne alkaa heti tööttäileen, jos vähänki hiastelee risteyksissä. Ja sitten siellä on vielä ne pyöräilijät ja ratikat liikenteen seassa... Mutta selvittiinpähän tästäki päivästä hengissä.

Sami on luonnoltaan kauhean seurankipeä, ja sille pitäs olla koko ajan porisemassa jotaki. Ja kun alkaa pikkuhiljaa jo ne perus "mitä, mitä, niin, joo, niinkö, aijaa" sanat tympimmään, eikä ne varmastikkaan Samin sanavarastoa kauheasti kehitä, niin me keksimmä uuen tavan jutella Samille: Aina ku mie teen jottain, mie selitän miten ne asiat toimii. Eli siis jos mie vaikka tyhjennään tiskikonetta, nii mie kerron, miten tiskikone toimii, miten sinne tullee lämmintä vettä, miten ne tahrat poistuu, ja että se pesuaine on pääasiassa pintajännitteen vuoksi jne. Tai jos kokkaillaan jottain, niin mie näytän soppakauhaa ja selitä kuperan ja koveran linssin toimintaperiaatteita. Eipähän lopu nuo puhheenaiheet ihan kesken, ja tullee ittekki kerrattua kaikkia vanhoja fysiikan ja kemian oppitunteja. Ja kun oma tieto ei ennää riitä, niin aina voi netistä kattoa "www.howstuffworks.com" että miten ne kaikki jutut nyt sitte toimikkaan. Ettekä muuten usko, kuinka tarkkaavaisena Sami kuuntelee. Liekkö johuu siitä, että äiti kertoo vihdoin jotain asiaa, vai siitä, että Sami on jo lopen kyllästynny niin iän ikkuisiin "Jaa, Mitä, Niinkö.." Sen ekat sanat varmaan on että "äiti, oo nyt jo hiljaa!!"

Laitettaampa tähän nyt lopuksi vielä viedopätkä siittä, ku Sami pissaa meän olohuoneen matolle.





keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Lissää videoita..

Mulla on niin kauheasti noita videoita varastossa, niin pittää laittaa niitä tännekki.


Tässä Sami leikkii Jokeyn kanssa. Sami on vaan nii kamera ujo, että heti ku se huomaa, että sitä kuvataan, niin se ei puhu eikä hymmyile ennää ollenkaan..


Ja tässä on pari videota pikkuserkkujen eka treffeiltä. Käytiin kattoon Michin ja Claudian Jan vauvaa muutama viikko sitten.


Jan on jo kova poika poriseen, tai no oikeastaan päriseen :)


Nyt tiietään miks sittereissä on turvavyöt


Mie oon aina miettiny, että miks ihmeessä sittereissäki on turvavyöt. No toissapäivänä seki sit selevis. Oltiin Samin kanssa tyhjentämässä tiskikonetta keittiössä, Sami istu lattialla sitterissä, ja mie lapoin lautasia kaappiin. Yhtäkkiä alko kuulummaan sellasta ihmeellistä ähinää minun selän takkaa. Mie käännyin ja kattoin että mitä se kotipulla oikein touhuaa, niin sehän oli päättäny päästä ihan ite lattialle. Sain just kiinni siitä ennenku pää kopsahti lattiaan. Onneks ei oltu pöyällä, niinku muuten aina ollaan. No tästä lähtien äiti sitte aina muistaa laittaa turvavyöt kiinni.

Kyllä siinä oli Samille ihmettelemistä, että mikkä ihmeen jutut tuohon nyt ilmesty minua häiritteen..



Tässä sentään vähän jo malttaa vilkuilla ympärillekin..



maanantai 19. marraskuuta 2012

Iltapäivien kuvaussessioita

Kun tämä meidän Laddu nyt vaan sattuu olemaan maailman söpöin vauva, niin pitäähän siitä kuvia ja videota ottaa koko ajan :)


Juttutuokio iskän kanssa

Mie matkimassa iskän ilmeitä ja näyttämässä sille kieltä takasin
Lempiharrastus: Lentäminen

Harjottelemassa Jalkapallon potkimista

Lempipuuhaa: Istua niinkuin isot pojat tekkee

Perhepotretti peilin kautta


Operaatio Mahalleenkääntyminen

Sami on päätänyt n. viikko sitten, että nyt riitti selällään makuu.Että nyt pitää saada jotain vaihtelua tähän hommaan. Niinpä se on alkanut yrittää kääntyä mahalleen. Aluksi riitti se, että se keksi, miten päästään sujuvasti kyljelleen, eihän se ole kuin nostaa jalat mahan päälle, niin sitähän keikahtaa ihan automaattisesti. Sitten se keinutteli itteänsä ja huomasi, että tästähän vois päästä vielä pidemmällekin. Siitä lähtien sitä on tuskassa yritetty päästä mahalleen. Välillä se yrittää sitä keinuttelua ihan rauhallisesti, välillä se oikein kerää voimia selällään ja ihan huudon kanssa yrittää päästä ympäri. Ja välillä se keksii, että kun ne jalat suoristaa, se on vähän helpompaa, mutta tuo (tornionlaaksottain papalta opittu puhetyyli) "p**rkeleen, T**tanan käti on tuotta vielä tiellä." Sitten se hermostuu ja alkaa kitisemään, kun ei onnistu, mutta ootappa kun menet nostamaan sen ylös, niin siitä se vasta suuttuu. Että tulitkin minua häiritteen työn touhussa. Nyt ollaan päästy jo niin pitkälle, että alalantio ja jalat on mahallaan, mutta se käsi vieläkin jannaa vastaan.

Tästä se lähtee..

Ja näin pitkälle pääsee ilman apua, mutta sitten loppu pyörähdykseen tarvitaan tukea


Kieli keskellä suuta

Älä tule häiritteen..

Tässä on ihan kiva keinua

Ja käsinukke Jokey on se lempi lelu. Huomaa kuinka jalat jo nousee.

Joulu tuli taloon

Uusien verhojen seuraksi päätettiin eilen koota ja koristella joulukuusi ja asentaa joulutähti ikkunaan. Onhan se tietty vielä vähän aikaista, mutta joka tapauksessa kuukautta myöhemmin kuin edellisvuonna. Kaupoissahan nuo koristeet on ollu jo syyskuun puolesta välistä, niin johan se on korkea aika kotiakin vähän koristella... Mehän lähdetään Samin kanssa joka tapauksessa kahden viikon päästä Suomeen ja tullaan vasta Joulukuun loputtua takasin, niin muuten ei jäisi aikaa ollenkaan ihastella joulukuusta kotona, jos sitä ei nyt jo olisi laittanut.

Sami nukku eilen komeat 12h vain neljällä väliheräämisellä. Se lähti illalla iskän kanssa vaunu-ajelulle, ja siinä seitsemän maissa kotiin tullessa nukkua posotti vielä niin sikeään, että laitoin sen vaunuineen parvekkeelle nukkumaan. Mie ajattelin sitten, että hyödynnän sen ajan, kun Sami nukkuu, ja koristelin kuusen, vaihdoin uudet verhot ja asensin joulutähden. Kun työ oli tehty, pikkumies vieläki veteli sikeitä parvekkeella. Piti aina välillä tarkistaa, että henki kulkee, että se raukka ei ole sinne jäätynyt.  Kattelin vielä telkkaria, kun Vimal anto jo periksi, ja meni vierashuoneeseen nukkumaan, kun makkari oli niin kylmä, koska ovi oli auki, että kuullaan kun Sami herää. Puoli kahdeltatoista mie sitten herättelin pikkumiehen syömään, ku en jaksanu ite enää valvoa. Se söi oikein autuaasti ja nukahti sitten saman tien uudestaan. Ja nukku puoli kolmeen. Sen jälkeen sitä sitte mentiin normaaleilla tunnin välein heräämisillä, kunnes unta ei enää puoli seitsemän jälkeen aamulla riittäny pidemmälle, vaan piti nousta ylös.

Olohuoneessa olikin sitten tapahtunut jotain ihan ihmeellistä! Joku ihmeellinen kapistus roikku ikkunassa, uudet verhot kiilteli ihan erilailla kuin ennen, ja siellä telkkarin nurkassa kimalteli joulukuusi kultaisine ja punaisine palloineen. Oli siinä pienellä miehellä ihmettelemistä heti aamutuimaan. Sami raukka ei tienny oikein mihin päin kattoa, tähteä ikkunassa, vai kuusta, vai tonttuja. Pää pyöri ku vimmattu. Sitten sen nauli katseen joulukuusen, ja kerto kuuselle kovalla äänellä kuinka hän oli nukkunu koko yön, ja mitä unia tuli nähtyä jne. Vaikka se kuusi siellä nurkassa nyt onkin jo tuttu, sitä ei vain voi lakata vahtaamasta. Aina kun istuttaan nojatuolissa, niin Sami kääntää päätä niin ylös, kuin vain mahdollista, että näkee koko kuusen ihan latvaan asti.