Sami opettellee sanoja

Elikkäs tässä lyhyt viedonpätkä siitä kuinka Sami ossaa jo näyttää esineitä kirjasta.

Juhlien järjestelyä

Mie ja Laura autettiin Lauran äitin ja isä 60v. juhlien järjestelyissä, eli tehtiin sinne apero ja jälkiruokia. Siinä meni sitte pari päivää puuhatessa, ja Sami ei tykänny ollenkaan, ett$ äiskällä oli jottain muuta tekemistä. Sitte juhlapäivänä Lauantaina se oikein kunnolla protestoi huutamalla naama punasena aina ku ei päässy minun sylliin, niin Vimalin oli pakko lähteä juhlista kottiin heti pääruuan jälkeen, ja siitäki jäi puolet syömättä. Mie viivyin siellä vielä jälkiruokaan asti, vähän auttelin ja söin kakkuja..

Mie tein sinne kaks kakkua, perus mansikka kakun, ja Mango-sitruuna kakun. Ja sitten allkupaloiksi tomaatti-tuorejuusto kuppeja, tomaatti-mozzarella tikkuja ja lohikuppeja. Nuo Lohijutut oli tosi hyviä, reseptin sain Lauralta.

Sami on muuten täällä ihan vilkkaana. Eilen net oli kuulemma kävelly talon läpi ainaki 15 kertaa, ja vimalin oli aina pitäny käyä kärry kääntään. Loppujen lopuksi Vimali oli ollu väsyneempi ku Sami, joka ois vieläki vaan kävelly menemään. Tulis hyvät ilmat, niin pääsis ulos käveleen....

Mango-sitruuna kakku

yläviistosta

ja ylhäältä

tomaatti-yrtti maljat

Lohikupit

Tomaatti-mozzarella tikut

kinkku rullat

Apero leipiä

Sali

ja ettei tämä mene ihna ruoka blogiksi, niin tässäpä tämä meän pikkuherra..

ja sama vielä iskän kanssa

ja jälkiruoka buffet, jossa näkkyy minun mansikka kakku ja mango kakku taka-alalla.

Pieni päivän piristys

Tätä videota ku kattoo, nii ei voi olla ainakkaan hymyilemättä, ellei sitte jopa ala ittekki sammaan laihin hekottaan.

Mie olin aamullla ihan yllättxny kui hyvin Sami on hehittyny. Aamulla se otti oman nukku huivinsa, ja laitto se pään päälle, ja leikki piilosta. Kun mie en eka huomannu kysyä, että "missä Sami on", nii sieltä taas kuulu "äh, äh". Ja heti ko mie huutelin Samia, niin se otti huivin pois, ja nauraa hekotti. Ja teki saman muutaman kerran uudestaan. Sen jälkeen se laitto huivin minun silmien etteen, ja otti sen sitte kohta poies, ja taas nauratti.

Sitte nyt se on keksiny miten sängystä päästään poies ilman tippumista. Mennään jalat edellä! Se aikansa siinä pyöritteli, ja sitte sai heivattua jalat yli laidan, ja voi sitä hangon hymyä, kun se huomaski olevansa maassa :)

Sitte lattialla mie käskin Samia antaan mulle tukkaharjan. No se vähän enisn ihmetteli, mutta sitte ku osotin harjaa, nii se hoksas mistä oli kyse, konttas harjan luo ja toi sen mulle. Ja sitte kirjaa luettaessa mie näytin hytä aukeamaa jossa oli palikoita, nalle ja tutti, ja kysyin Samilta että ossaako se näyttää missä tutti on, niin se vähä aikaa mietti ja näytti sitte sormella suoraan tuttia! Ja varmuuden vuoksi mie välillä vaihoihn aukeamaa ja kysyin uuestaan, niin joka kerta se löysi tutin.

Mutta laitetaampa tähän nyt se ihana video:

Viikonlopun viettoa

Näitä pitkiä viikonloppuja on ollu tässä nyt jo useampi. Nyt oli helluntai kai, niin tänään Vimalilla oli taas vapaata. Ja kun se oli viime viikon neljä päivää kipeä, niin meillä on melkein ollu yhteensä kaks viikkoa lommaa. Ei paha ;)

Lauantaina met kävimmä Lauran & Komp. kanssa Bergmattenissa kävelyllä. En mie ees tienny, että Baselissa on niin korkeita "vuoria". Se oli kyllä ihan nätti paikka. Mutta mikä siellä oikeasti yllätti oli se ravintola. Tosi hienosti tehty noin vuori ravintolaksi, ja ruoka oli tosi hyvää (ja suhteellisen kallista)..

Sami ja Louis roikku meiän selässä, ku kiivettiin ylöspäin, mutta paluumatkalla Loui ei sitten ennää tykännykkään olla reppuselässä, niin sitä piti kantaa sylissä. Sami meni vanhana tekijänä koko matkan selässä, ku se on nii tottunu siihen kantamisseen.

Muuten Sami on taas koko ajan kippeenä, ei se ole tervettä päivää monneen kuukautteen ennää nähny. Heti ku yks nuha mennee, toinen tullee tilalle. Ja nytte Sami on alkanu tutkia meän kämppää oikein kunnolla. Ja se mennee just niihen paikkoihin, mihin ei sais mennä, eli DVD soittimmeen, telkkarriin, x boxiin ja digiboxiin.

Se on oppinu sanan "EI" vähän väärin. Sen mielestä se on maaaaailman hauskin leikki. Se ravvaa pää viientenä jalkana DVD soittimen luo ja alkaa aukoon sitä lunkkaa. Ja ko mie juoksen perässä, ja huuan että "Sami EI", nii se oikkeen kattoo minnuun, nauraa, ja tekkee vielä muutaman kerran. Sitte ko mie nostan sen poies, nii se kikattaa ihan ääneen. Ja sitte äkkiä hirveätä ravia uuestaan sinne. Ja sitte jos se on siellä, ja mie en sano mittään, niin se oikeen hakkee katse kontaktin, ja oikein provokoivasti kääntää läppää, että "äitiii, kato missä mie oon". Ja nauraa. Ja jos mie istun konneella toisessa huoneessa, nii olkkarista kuuluu " äh, äh" eli "äitiii, tuu kattoon". Ja kun mie meen kattoon, nii se vettää kunnon hymyn naamaan, nauraa ja alkaa taas väntää sitä lunkaa tai painelleen nappeja.

Toinen Samin lempi paikka on tiskikone. Se rakastaa tyhjentää sitä. Mitä enempi pikkulusikoita, sen kivempi. Mie en aina jätä sitä lunkkaa auki, ku jos siellä on jottain mitä se saa rikkii tai jottain terävää. No joskus ku epähuomiossa jää sitte se lunkka auki, ja mie poistun huomiosta, niin Sami kyllä huomaa sen. Oli sillä leikki mikä tähänsa kesken, niin se äkkiä kipittää sinne konneelle, ja taas alkaa tyhjentäminen. Nyt se vaan on siirtyny lusikka korista jo lautassiin, nii se ei ennää oo niin kätevää...

Lähössä kävelylle

Reppuselässä

Meiän iskä

Koko poppoo

tääll$ on ihan kiv istua, ku näkkee niin hyvin

Mettätie

Maisemaa

Keskellä mettää..

Hmm.. miltähän tämä tikku maistuu..

Eipä ollu kummosempi. on niitä parempiaki kokkeiltu

Hei kaveri venaas ny vähän...

Minun piti äkkiä tarkastaa yks juttu...

Mie näin muurahaisen kiipeävän sinun selkään. Tai ehkä se meniki hiuksiin..

Ei, ei täällä kyllä ennää mittään näy..

Kato mikä toi on???

Yks, kaks, kolme...

Valmiina hyppäää!!

Sveitsiläinen kameli

Mie ja äippä

JA äitin tekema kerros kakku

päällys, ruusut ja syämmet ite tehtyä icing kuorrutusta, alempi osa  marsipaania, ite värjättynä

Vimalin synttäreitä, äitienpäivää, helatorstaita ja pientä pyrähdystä Italiaan

Elikkä meillä on nytte ollu tapahtuma-rikas viikonvaihe. Vimalilla oli torstaina synttärit, käytiin pika reissu italiassa ja äitienpäivääkin ehittiin juhliin.

Mie tein Vimalille kakun syntymäpäiväksi. Ajattelin että jos ei aina tekis sitä sammaa mansikka banaani anans kakkua, vaan kokkeilis tällä kertaa jottain uutta. No mie tein kakkupohjan, pienimmän mitä pystyy, ku mie tiiän, että Vimali syö vaan yhen palan, ja loput jää mulle (ja Samille). Kakku nousi oikein komeasti uunissa, mie olin jo ihan tohkeissaan, että ei vielä koskaan oo noin hyvin onnistunu. No kun mie sitte otin sen pois uunista, niin se lässähti muutaman sentin paksuseksi. Se oli vielä ihan raaka keskeltä. No kyllä se pikkasen uunissa vielä nousi, mutta kovin surkean näköseksi se kummiski jäi.

 Täytteeksi mie tosiaan halusin jotain uutta, eikä aina sitä samaa, hyväksitodettua banaani anans vanilja mössöä. Enkä osannu päättää vanilja kreemin ja voi kreemin välillä, niin päätin tehä kummatki.  Mie aloin taiteileen voikreemin kanssa. Ensin mie sulatin voin aivan liian kuumaksi. Otin sitte uusiksi toislela kimpalleella, se onnistu. Siitä kreemistä tuli itseasiassa tosi hyvää, aivan unelman makuista, en ois koskaan aatelklu, että se on niin hyvvää. Aina vaan kauhistuttanu ajatus VOISTA kakun välissä. No vanilja kreemiki onnistu oikein hyvin, mutta kiehahdettuaan siitä tuliki vain noin ruoka lusikallinen, eikä se vaahtoutunu niinku ois pitäny, ku mie olin liian laiska pesseen kulhoa. Mioe yhistin sen ja voikreemin, ja se maistu aivan ku italialaiselta jäätelöltä, siis sellaselta pehmeältä mössöltä. Ajattelin vielä vähän parantaa makua lissäämällä kermavahhtoa, mutta se pehmeä koosumus meni sitten ihan kokkareiseksi, ja alko maistuun ouolle. Mikähän lie kemiallinen reaktio siinäki tuli.

Siinä vaiheessa mulla oli jo menny hermot: pohja lättänä, voi-vanilja kreemi pilalla ja mulla oli liian vähän kermaa. Mie aattelin, etät mie oisin alkanu tekkeen koko roskan uusiksi, utta kun oli pyhä, nii kaupat oli kiinni. Mie sitte vaan urheasti kokosin sen kakun niistä aineista mitä oli. Ja koristelin vanhaan tuttuun tappaan.  Sitte ku vieraita tuli, minua kahistutti ku ne maisto sitä kakkua. Mutta se oliki paras kakku mitä mie oon piiiitkäään aikaan tehny. Maku oli aivan mahtava!!

Perjantaina me sitten päätettiin hypätä autoon ja ajella etelään. Mentiin tessiinan kautta italianpuolelle Como-järvelle Cernobbioon. Siellä oli hirmu kallis hotelli ja pahhaa ruokaa, mutta maisemat ja ilmat oli mitä parhaimmat. Lauantaina ajeltiin sitte Comon kautta vuoriteitä toiselle puolelle järveä Bellagioneen, ja otettiin sieltä lautta Varennaan. Ei me sitte ennää jaksettu lähteä ajjaan takas, niin päätetiin ottaa autolautta Menaggioon, ja ajaa suoraan takas Sveitsiin. Käytiin matkan varrella Luganossa, mutta ei se ollu mittään Italiaan verrattuna, niin päätettiin ajjaa vielä samana yönä kottiin. Nyt Sami on sitte tainnu kokea kaikki matkustuskeinot, ilma. maa ja vesi, eli lentokone, auto, juna, lautta, ratikka, metro, jne..

Sami oli koko matkan aikana ihan tosi malli vauvana, ei itkeny autossakkaan kertaakaan.

Sunnuntaina vietettii sitte vielä äitienpäivää. Vimal teki mulle aamupalan, ja käytiin illalla syömässä. Ja lahjaksi mie sain palan maata intiasta :) Tai siis me ostettiin sunnuntaina pala maata sieltä, niin sovittiin että se on sitte se äitienpäivälahja.

Epäonnenkakku

Cernobbiossa

Iskä ja mie

Katumaisemaa

Hotellihuone

Ravintolassa. tomaatit ja Mozzarella oli hyvvää, pizzaa pahhaa

mie ja iskä ravintolassa

Mallipojat

Mitähän nuo ihmeelliset olennot on.. niitähän pittää tutkia lähemmin.. Tuu iskä!

Bellagiossa

Mie poika istun ja körötän

Bildunterschrift hinzufügen

Lautan kyydissä

Bellaggio lautalta käsin

Mihinkähän ne minua taas kuskaa...

Jou määän.. mie oon niin cool

Bellaggio lautalta käsin

Vuorenvallottaja Sami