maanantai 19. marraskuuta 2012

Joulu tuli taloon

Uusien verhojen seuraksi päätettiin eilen koota ja koristella joulukuusi ja asentaa joulutähti ikkunaan. Onhan se tietty vielä vähän aikaista, mutta joka tapauksessa kuukautta myöhemmin kuin edellisvuonna. Kaupoissahan nuo koristeet on ollu jo syyskuun puolesta välistä, niin johan se on korkea aika kotiakin vähän koristella... Mehän lähdetään Samin kanssa joka tapauksessa kahden viikon päästä Suomeen ja tullaan vasta Joulukuun loputtua takasin, niin muuten ei jäisi aikaa ollenkaan ihastella joulukuusta kotona, jos sitä ei nyt jo olisi laittanut.

Sami nukku eilen komeat 12h vain neljällä väliheräämisellä. Se lähti illalla iskän kanssa vaunu-ajelulle, ja siinä seitsemän maissa kotiin tullessa nukkua posotti vielä niin sikeään, että laitoin sen vaunuineen parvekkeelle nukkumaan. Mie ajattelin sitten, että hyödynnän sen ajan, kun Sami nukkuu, ja koristelin kuusen, vaihdoin uudet verhot ja asensin joulutähden. Kun työ oli tehty, pikkumies vieläki veteli sikeitä parvekkeella. Piti aina välillä tarkistaa, että henki kulkee, että se raukka ei ole sinne jäätynyt.  Kattelin vielä telkkaria, kun Vimal anto jo periksi, ja meni vierashuoneeseen nukkumaan, kun makkari oli niin kylmä, koska ovi oli auki, että kuullaan kun Sami herää. Puoli kahdeltatoista mie sitten herättelin pikkumiehen syömään, ku en jaksanu ite enää valvoa. Se söi oikein autuaasti ja nukahti sitten saman tien uudestaan. Ja nukku puoli kolmeen. Sen jälkeen sitä sitte mentiin normaaleilla tunnin välein heräämisillä, kunnes unta ei enää puoli seitsemän jälkeen aamulla riittäny pidemmälle, vaan piti nousta ylös.

Olohuoneessa olikin sitten tapahtunut jotain ihan ihmeellistä! Joku ihmeellinen kapistus roikku ikkunassa, uudet verhot kiilteli ihan erilailla kuin ennen, ja siellä telkkarin nurkassa kimalteli joulukuusi kultaisine ja punaisine palloineen. Oli siinä pienellä miehellä ihmettelemistä heti aamutuimaan. Sami raukka ei tienny oikein mihin päin kattoa, tähteä ikkunassa, vai kuusta, vai tonttuja. Pää pyöri ku vimmattu. Sitten sen nauli katseen joulukuusen, ja kerto kuuselle kovalla äänellä kuinka hän oli nukkunu koko yön, ja mitä unia tuli nähtyä jne. Vaikka se kuusi siellä nurkassa nyt onkin jo tuttu, sitä ei vain voi lakata vahtaamasta. Aina kun istuttaan nojatuolissa, niin Sami kääntää päätä niin ylös, kuin vain mahdollista, että näkee koko kuusen ihan latvaan asti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti