maanantai 3. joulukuuta 2012

Viikonlopun viettoa

Mie sannoin itteni perjantaina irti töistä, eli oon nyt sitte ihan oikea pesunkestävä kotiäiti. Ihan hulllu tunne, ku sannoo ittensä irti ilman seuraavaa työpaikkaa. Ajattelin nyt sitte olla jonnekki kessään asti vaan kotona, ja sitte alkaa taas hakkeen töitä.

Met juhlistimma sitä sitten pienellä juhla aterialla, ja tehtiin anti pasti lautanen, jossa oli jalopeenoja täytetty juustolla, kana vartaita, juustoja, rypäleitä, granaattiomenaa, tomaatteja ja kurkkua jne. Sitten syötiin pippuripihvit valkosipuliperunoitten ja punaviini kastikkeen kera. Sitte oltiin jo niin täynnä, että jälkkäriksi otettiin kumpainenki vaan yks kermatoffee :)

Eilen käytiin harjottelemassa Vimalin kanssa parkkeeraamista. Hyvin se jo käyttää siltä. Tuo meiän auto ei vaan oo mikkään maailman ihanin aijjaa, kytkin on jotenki hassu ja se kääntösäe on aivan hullun pitkä.  Mutta ei voi moittia, kyllä se sellanen pieni tila-ihme on.  No siellä parkkipaikalla oli sitte toinenki pariskunta harjottelemassa ajamista. Niillä ei menny niin nappiin se homma. Se nainen, joka harjotteli, ilmeisesti sekotti kaasun ja jarrun, ja peruutti ihan hirveällä vauhilla puuhun.. (Onneks ei meiän autoon) Niillä meni takalasi rikki, ja taka-puskurissa on nyt sitte puun mallinen lommo, tai paremminki kuoppa. Se oli kyllä aika suoritus sinänsä, ku se puu ei oo kovinkaan lähellä tietä, ja on vielä sellasen kivetyksen päällä aika paljon korkeammalla ku tie. Niinku sanottu, tämä on ihan hirveää harjottelemista ilman sitä toista jarrupoljinta...

Mie keitin eilen riisipuuron ja luumukiisseliä. Mie oon syöny luumukiisseliä viimeks varmaan viime jouluna. Tuli sitte vähän innostuttua syömään sitä, ja täytyy myöntää että alko se suoli oikein kunnolla toimimaan. Mutta mie en hoksannu ajatella, että miten meän pikkunen siihen reagoi.. Sami on siitä asti päästelly sellasia paukkuja, että ei uskois, että noin pikkunen voi olla niin äänekäs. Ekaks mie en uskonukkaan, vaan syytin Vimalia niistä. Ainaku sitä nostaa, niin kuuluu alapäästä pauketta, ku kävellää nii melkein joka askeleella rupsuu, ja ku se kääntää kylkeä niin aina paukkuu. Ja se haju on jotain ihan kauheaa! Samiki on nyt sitte omaksunu pieruhuumorin, ku oma pieru näyttää jo naurattavan. Varsinki jos se haisee pahalle, niin se vetää oikein kunnon hymyt :)

Meiän fysiikan opetus etenee oikein hyvin, Sami kuuntelee aina korva ihan tarkkana, mitä sille kerrottaan. Kemiaa mie en kyllä muista yhtään, mutta onneks meillä on ihan oma tohtori talossa, joka hallittee kemiaa ja biologiaa. Minun pittää alkaa jo vähän uudistaan minun tietoja, ku emmie tiiä miten plasma ja led tv:t toimii, mie muistan vaan sen vanhan putkitelkkarin periaatteen. Ja tietokonneenki toimintaa pittää vähän kerrata. Tännään meillä ois joka tappauksessa pieni oppitunti maan vetovoimasta tulossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti