Meiän pikku Kotipulla: elokuuta 2013

Nyt ollaan selvitty Intian reissustakin hengissä! Ja Sami on jo yhden vuoden vanha! Uskomatonta kuinka nopeaa aika menee... Vuosi sitten tähän aikaan oltiin oltu kolme päivää kotona pienen pötkön kanssa, ja tarkkailtiin silmä kovana sen hengitystä, kun ei oltu varmoja onko sillä sydänvika vai ei. Ja vahattiin sen huulien väriä ja kuoppaa rinnassa :)

Sami vastasyntyneenä, 1-3. päivän ikäsenä.

Kun Sami pääsi teholta pois. n. viikon ikänen

Mutta palataampa takasin tähän päivään. Eli tultiin muutama päivä sitte takas Intiasta. Juhlittiin siellä n. 200 lähimmän sukulaisen/ystävän kanssa Samin ensimmäistä syntymäpäivää. Syy miks me tehtiin nii isot juhlat, on että kun me ei pietty häitä intiassa, nii se oli samalla vähän niinku minun ja samin esittely sukulaisille.

Alussa syntärit meni hyvin, mutta sitten ku uli lahjoje vuoro, nii Sami ei ennää tykänny olla juhlakaluna. Kaikki haus antaa niitten lahjan henkilökohtasesti Samille, ja pittää Samia sylissä. Ja ei ne paljoa piitannu siitä, että itkeekö se vai ei. Ja kun intialaisilla naisilla on niin paljon koruja, loppujen lopuksi Sami oli ihan naarmuilla, kun kaikki yritti pittää sitä sylissä tai halata/pussata sitä. Jossain vaiheessa meiän oli pakko mennä hotellihuoneeseen ihan rauhottuun, että ei ihan menny överiksi. Mutta heti ku lahjojen anto jatku, nii sama huuto alko uuestaan.

Sille jäi tuosta synttäristä trauma intialaisia naisia kohtaan. Syntymäpäivän jälkeen se ei ole suostunu menneen ennää yhenkään intialaisen naisen/tytön sylliin. Pudistaa vaan päättä ja tarraa minnuun kiinni. Ja jos ne siltikki koittaa ottaa, niin se päästää nii kovan parkasun, että ei jää epäselväks, että se ei halua tulla.

Muuten Sami tykkäs kovasti olla intiassa. Siellä oli kokoajan paljon serkkuja, joitten kanssa oli kiva leikkiä. Eikä tarvinnu istua pöyttään ruuan ajaksi, ku voi vaan juoksennella ympärriinsä ja napaa matkalla ruokkaa suuhun. Eikä lusikasta ole tietoakkaan..

Synttärijuhlien jälkeen käytiin vielä kaikki sukulaiset läpi, ja niitä on paljon. Vimalilla on yhteensä neljä tätiä ja kymmenen setää äitin ja isän puolelta. Alhaalla on muutama kuva niistä.

Me oltiin ensin 1,5 viikkoa Tiruvannamalaissa, Vimalin kotikylässä ja sen jälken kolme yötä Chennaissa. Lennot meni kumpaanki suuntaan tosi hyvin. Sami on jo niin tottunu maailman matkaaja. Onhan se käyny jo Unkarissa, Suomessa, Ruotsissa, Sveitsissä, Saksassa, Ranksassa, Italiassa, Espanjassa, Latviassa, Dubaissa ja Intiassa. Harmi ettei passeihin saa ennää leimoja...

Muuten meille kuuluu tänne oikeen hyvvää. Ollaan suunnittelemassa Suomeen muuttoa alkuvuoesta 2014. Vimali sai tännään sen Suomen oleskeluluva postissa.

Laitetaampa tähän sitte läjä kuvia jatkoksi..